Rikas isä, köyhä isä – tai miten opin katselemaan maailmaa uudesta vinkkelistä

Mitä tämä artikkeli voi antaa sinulle? Perspektiiviä, mahdollisesti yllättäviä ideoita ja toivottavasti rohkaisua miettiä ja hoitaa raha-asioitasi ja elämää paremmin. Lähden kuitenkin narsistisesti persoonani kautta viitoittamaan tietä uusiin oivalluksiin.

Olen juuri saanut ison urakan valmiiksi, painettuani duunia läpi yön. Palautettuani työn keskustaan jään hoitelemaan asioita ja haen kirjastosta varaamani kirjan. Richard Kiyosakin Rikas Isä, Köyhä Isä –nimisen kirjan, joka oli ollut pari vuotta sitten lukiosta valmistuneelle räkänokalle verratonta luettavaa.

Olen aina ollut oman tieni kulkija. Ja kulkenut turhankin rohkeasti. Sen takia olen joutunut umpikujaan ja kulkemaan askelia taaksepäin, ainakin miettimään mikä meni vikaan ja mikä kaikki olisi ollut vältettävissä, mitkä asiat olisi voinut tehdä paremmin.

“When the going gets weird, the weird turn pro.” Hunter S. Thompson

Ahmittuani kolme massiivista kirjaa gonzojournalismin gurulta, Hunter Thompsonilta, en voi olla vaikuttumatta hänen ajatuksistaan ja maailmastaan. Samalla olen kuluttanut aikaani ahmien henkilöstöjohtamisen kirjoja, osittain koska se liippaa läheltä tämän hetken kauppatieteellisiä opintoja, toisaalta koska siellä on paljon mielenkiintoista ja koska tiimin johtamisessa ja vielä enemmän itseni johtamisessa minulla on ollut suurimmat vaikeudet menneisyydessä.

Siitä kun lueskelin opiskelijaboksini keittiönpöydän äärellä kynttilän valossa kämppikselle otteita Rikas Isä, Köyhä Isä –kirjasta ovat asiat muuttuneet. Maailma on yhä hyvin samanlainen, se vaatii momenttia enemmän muuttuakseen, mutta sisäinen maailmani sen sijaan on läpikäynyt koko joukon mullistuksia, joista osa koettiin vaikeimman kautta.

Ja tänä iltana, otettuani kahdeksan tunnin nokoset projektin päätteeksi, avatessani kirjan, löytääkseni uutta, löytääkseni vanhaa ja tehdäkseni siitä sen arvoisen kirja-arvostelun, huomasin hassun jutun. Kiyosaki, joka seurustelee nykyään Donald Trumpin kaltaisten hyperrikkaiden kanssa, aloitti uransa taloudellisen koulutuksen tiellä ei tällä kirjalla, vaan monien sattumien kautta toki, kuten mielenkiintoisissa tarinoissa usein tuntuu käyvän. Mutta että hän aloitti sen LAUTAPELILLÄ.

Kun meno muuttuu oudoksi, oudot muuttuvat ammattilaisiksi. Se on Thompson-sitaatin suomenkielinen merkitys.

Kirjan sanoma vuodelta 1997 on yllättävän samankaltainen kuin suosimani tulkinta huumehoureisen rappiotoimittajan sanoille. Maailma ei ole muuttuneet, mutta muutama olennainen pelisääntö on laitettu uusiksi. Enää ei ole toiveita hyvästä elämästä hankkimalla hyvää koulutusta, varmaa työpaikkaa ja onnellista pientä perhettä.

Katsellessani muutaman vuoden nuorempia, huomaan että he ovat paljon paremmin sisäistäneet aikakautensa hengen kuin oma sukupolveni. He tekevät asioita, elävät hetkessä, eivätkä stressaa ”epävarmasta” tulevaisuudesta.

Varustin epävarmuuden heittomerkein ottaakseni siltä terää pois, sillä vaikka vielä osa ikäpolveani elää nopeiden myllerrysten kaaottisessa episentrumissa. Siinä missä nuorempi ikäluokka katselee taukoa työnteossa mahdollisuutena lomaan, reilaukseen, opiskeluun, omiin projekteihin, ikäiseni pelolla odottelevat työnrupeamansa loppua, maalaillen mielensä kauhugalleriaan kuvia syrjäytymisestä, köyhyydestä, täydellisestä epäonnistumisesta. Vaikka varmaa on että muutaman kuukauden päästä on tarjolla lisää sitä mitä vielä muutama vuosi sitten kutsuttiin avoimesti paskaduuniksi, pätkätöitä siivoojana, tiskaajana, vartijana tai assistenttina.

Epävarmuus on muuttunut varmuudeksi. Maailma ei tuhoutunut, elämä ei loppunut, mutta suunnittelu perinteisellä ”11 kuukautta töitä ja kuukausi lomaa” -tavalla ei enää toimi.

Kalenteria ja rahaa on opittava käyttämään ajan hengen mukaisesti. Uran rinnalle on hyvä etsiä vaihtoehtoisia tapoja tienata rahaa, mutta ehkä tärkeintä jota sukupolveni ja vanhemmat voisivat oppia nykyajasta on oppia syleilemään vapaa-aikaamme, sen sijaan että masennutaan työttöminä pieniin lähiöasuntoihin.

Tähän inspiroiduin ennen kuin edes sain johdannon luettua. This be a powerful book.

Mutta miten minä sitten oikein opin katsomaan uusin silmin maailmaa? Yksinkertaista, Watson, minä opettelin, valtavasti kirjojen kautta, mutta myös niin kornilta kuin se kuulostaakin niin etsimällä onnellisuutta. Sitä oikeaa, elämälle päivästä toiseen hymyilevää tyytyväisyyttä, joka syntyy siitä että asiat oikeasti ovat hyvin ja tulevaisuus on valoisa.

Masennuksessa ihminen usein kärsii huonojen ajattelumallien takia. Ristiriidat ja konfliktit repivät. Keho sanoo yhtä maailmankuva toista ja ikkunasta näkyy vielä kolmas uppo-outo maailma.

Hyvä työelämän esimerkki tästä on että on oppinut että pitää olla kiltti. Kiltti sitten tarkoittaa sitä että tekee mitä toiset pyytävät, auttaa ihmisiä. Alkuun siinä ei olekaan ongelmaa, mutta aina myöntyessä pyyntöihin, joskus käy niin että muuttuu toisten työjuhdaksi, henkiseksi olkapääksi. Omat työt ja elämä kärsii, toisten työt ja yksityiselämä menee oman edelle. Tulee nukuttua huonosti, valvottua muitten asioita miettien. Ja samaan aikaan näkee miten häikäilemättömät ihmiset, ne jotka osaavat kieltäytyä, sanoa ei ja olla uppoutumatta toisten isoihin, keskisuuriin ja mitättömiin pulmiin porskuttavat elämässä onnellisina eteenpäin.

Pahimmassa tapauksessa sitä ryhtyy vielä kiltimmäksi, kunnes edessä on täydellinen loppuunpalaminen. Edellä mainittu on klassinen tyyppiesimerkki.

Varsinkin työpaikoilla pitäisi olla selviö, että kukin suoriutuu omista töistään. Ei sen takia tarvitse heittäytyä hankalaksi tai häikäilemättömäksi, hypätä toiseen ääripäähän, vaan nähtävä vivahteet ja eroavaisuudet tilanteissa.
Samalla kun klassinen marttyyrisankari auttaa muita keventämään sydäntään ja työtaakkansa, hän ei muista huolehtia omasta hyvinvoinnistaan. Hyvinvointi on päivän sana ja sellaisena kokenut melkoisen inflaation, mutta kuinka moni meistä voi hyvin? Suurimman osan ajasta? Välillä? Toisinaan?

Ennen kuin alkaa huolehtia toisista on varmistettava että pystyy pitämään oman elämänsä kasassa ja kuosissa.

Nyt aletaan jo mennä sen verran asian vierestä että pitäisi erottaa omaksi kappaleekseen tämä teksti, jos siihen haluaisi syventyä, mutta sen sijaan sidon tämän onnellisuusteeman siihen mistä alussa puhuin. Yläotsikkona on edelleen ajattelutapojen muutos. Kiyosakin kirja painii muun muassa sellaisten kanssa kuin esimerkiksi

Miksi rutosti tienaavat liikemiehet, asiantuntijat, kirjanpitäjät istuvat kuitenkin samassa ruuhkassa päivästä toiseen Mannerheimintiellä ennen kahdeksaa?

Miksi rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät?
Jos jollain nyt on jäänyt ymmärtämättä kompamaisen kysymykseni vastaus, no opettelemalla tietenkin, niin seuraavissa teksteissä Kiyosakin kirjan kautta avaan tarkemmin miten opetella.

Rikas isä, köyhä isä-artikkelisarja:

  1. Rikas isä, köyhä isä – Tai miten opin katselemaan maailmaa uudesta vinkkelistä
  2. Rikas isä, köyhä isä – Miksi rikkaat rikastuvat
  3. Rikas isä, köyhä isä – Kassavirtaa osakkeista – eli miten saat rahan tekemään työtä puolestasi
  4. Rikas Isä, Köyhä Isä – Kassavirtaa rahastoista ja kannattaako niihin sijoittaa

3 Kommentit

Kerro kokemuksia tai kommentoi